Omista vanhemmista erossa oleminen saattaa aiheuttaa erityisesti pienille lapsille eroahdistusta ja muita voimakkaita tunteita. Myös isompi lapsi voi reagoida eroihin voimakkaasti erityisesti silloin, kun elämässä on muutoksia tai muuta stressaavaa meneillään.
Lapsen näkökulmasta merkittäviä eron hetkiä eivät ole vain vanhemman viikonloppureissut kavereiden kanssa tai työmatkat, vaan myös joka-aamuiset heipat päiväkodin eteisessä tai hyvän yön pusut ennen nukkumaanmenoa ja yön ajaksi eroamista.
Eroahdistus kertoo lapsen kehityksestä
Eroahdistus on lapsen kehitykseen kuuluva luonnollinen vaihe, jonka aikana lapsi vastustelee vanhemmasta eroamista erityisen tarmokkaasti. Tyypillisiä eroahdistuskausia ovat:
- Vauvavuoden loppu (8-12 kk)
- Pikkutaaperot (1-2 v)
- Leikki-ikäiset (3-4 v)
- Eskarit/ekaluokkalaiset (6-7v)
Eroahdistus liittyy lapsen kehitykseen. Aina uudessa kehitysvaiheessa lapsi ymmärtää aiempaa syvällisemmin, että on oma itsenäinen yksilönsä. Vauvana eroahdistus liittyy siihen, että vauva alkaa ensi kerran ymmärtää, että vanhempi on hänestä erillinen yksilö, joka voi kadota. Vauva tekee kaikkensa, jotta vanhempi ei katoaisi näköpiiristä.
Vähän reilu 1-vuotiailla eroahdistus taas liittyy usein siihen, että lapsi alkaa kävellä ja löytää uusia tapoja olla itsenäisesti toimiva ihminen. Itsenäisyyden kokemus on pikkutaaperolle tärkeä, mutta kasvaminen ja eriytyminen voi myös olla pelottavaa. On tyypillistä, että lapsi tarvitsee samaan aikaan sekä voimakasta itsenäisyyteen kannustamista että voimakasta turvaa eli läheisyyttä, hoivaa ja kanssasäätelyä
Vähän vanhemmalla lapsella eroahdistus liittyy usein muutoksiin, kuten koulun tai varhaiskasvatuksen aloitukseen. Merkittäviä muutoksia voivat olla myös muutto, sisaruksen syntymä, vanhempien ero tai joskus pienemmätkin uudet asiat, kuten omaan huoneeseen siirtyminen.
Ikävä ja muut erossa olemiseen liittyvät tunteet
Ahdistuksen lisäksi eroamiseen liittyy paljon muitakin tunteita. Lapsi saattaa olla surullinen, pelokas ja vihainenkin joutuessaan eroon vanhemmasta, joka on niin rakas ja mieluisaa seuraa ja lisäksi lapselle tärkeä turvan tuottaja. Eroamisen vastustelu liittyy usein lapsen turva- ja yhteystarpeisiin. Oman vanhemman tuottama turva ja yhteys läheisimpään hoitajaan ovat lapselle tärkeitä tarpeita, joita eroaminen hetkellisesti uhkaa. Tämä ei tarkoita, että eroaminen olisi lapselle haitallista, mutta se luo ymmärrystä sille, miksi eroaminen saattaa joskus olla tuskallisen vaikeaa.
Lisäksi lapsi saattaa jännittää uuteen paikkaan menemistä ja kokea epävarmuutta, vaikka olisikin innoissaan vaikkapa uudesta harrastuksesta tai leikkitreffeistä kaverin luona. Vanhempi on lapselle tärkeä kanssasäätelijä, joten lapsi ymmärrettävästi haluaisi, että vanhempi olisi läsnä ja auttaisi säätelemään näitä vaikeita tunteita.
Varsinaista ikävää lapsi kokee eron aikana. Jälleennäkemisen hetkellä kaikki eron hetkellä ja sen aikana koetut tunteet saattavat leimahtaa uudestaan ja lapsi saattaa olla jopa torjuva tai näennäisen välinpitämätön vanhempaa kohtaan. Jälleennäkemisen hetkellä tai pian sen jälkeen onkin tärkeää panostaa yhteyden vaalimiseen esimerkiksi fyysisen läheisyyden tai yhdessä vietetyn ajan avulla.
Ikävä ja eroahdistus – kestääkö lapsi?
Vaikeat tunteet tai voimakas eroahdistus eivät tarkoita sitä, etteikö lapsi voisi olla erossa vanhemmasta. Ne vain tarkoittavat, että lapsi tarvitsee nyt erityisen paljon turvallisen kanssasäätelijän apua osatakseen käsitellä hänessä heränneet tunteet ja kokeakseen olonsa turvalliseksi. Erityisesti kun mietitään leikki- ja kouluikästä lasta, on usein eron pituutta olennaisempaa miettiä, miten lasta tuetaan silloin kun eroja on.
Miu kaipaa kotiin on 0-3-vuotiaille suunnattu pahvikirja, jossa seikkailee Miu ja tunteikas päivä ja Mitä Miu tarvitsee? -kirjoista tuttu suloinen Miu-liikeri. Miu on isovanhempiensa luona hoidossa ja ikävä nostaa aina uudelleen päätään. Kirja tuo lapselle ymmärrystä ikävän tunteesta ja antaa aikuiselle vinkkejä ikävän tunteen kohtaamiseen ja säätelemiseen.
Fanni ja iso ikävä on suunnattu noin 3-8-vuotiaille lapsille. Fanni ikävöi äitiään tämän lyhyen matkan aikana, mutta yllättäen Fanni ikävöi myös isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Kirjan tarinan ja siihen liittyvien tehtävien avulla pohditaan, miten helpottaa kahta näin eri tyyppistä ikävää ja miten käsitellä perhesuhteisiin liittyviä joskus monimutkaisiakin tunteita.
Fannin tunnetaitokortit sisältää 19 tunnekorttia ja 9 pulmakorttia sekä tunnelämpömittarikortin ja ideoita korttien käyttöön kotona tai lapsiryhmässä. Tunnetaitokorttipakassa on mukana ikävä-tunnekortti, jonka avulla voi harjoitella ikävän tunteen tunnistamista, ymmärtämistä ja käsittelemistä. Jokaisessa tunnekortissa on toisella puolella tunnekuva ja kääntöpuolella tietoa tunteesta sekä tehtäviä lapsen kanssa tehtäväksi.
