Tiedätkö, miksi 6-vuotiaasi on yhtäkki muuttunut uhmakkaaksi ja piikikkääksi?
Moni pohdiskelee mielessään: ”Nytkö se teini-ikä jo alkaa?” Ja kyllä, kyseessä on täsmälleen sama ilmiö, kuin teini-iässäkin. Ja uhma-iässä. Ja usein 9 ikävuoden korvilla.
Eli lapsen itsenäisyysvaihe.
6-vuotiaiden kohdalla saatetaan puhua kuningasiästä tai eskariuhmasta.
Mikä on kuningasikä?
Lapsen itsenäistyminen ei tapahdu tasaisesti vaan on muutamia erityisiä ikävaiheita, jolloin lapsi on kehityksellisesti valmis irtaantumaan hieman vanhemmistaan. Kuningasikä viittaa kehitysvaiheeseen, jossa esikouluikäinen (tai tarkemmin noin 5-7 -vuotias) itsenäistyy.
Kun lapsen aivot, tiedot ja taidot kehittyvät, hän on valmis ottamaan isomman vastuun arjestaan. Lapsi ei kuitenkaan osaa sanoittaa tätä tarvettaan vaan se näkyy ulospäin vanhempien sääntöjen ja mielipiteiden uhmaamisena.
Vanhempien hoivasta irtautuminen ei ole lapselle helppoa vaan hyvin ristiriitaista. Lapsi haluaisi samaan aikaan olla iso ja itsenäinen sekä pieni ja hoivattava. Hän tarvitsee tuekseen vihan tuomaa voimaa, joka auttaa ottamaan etäisyyttä ja etsimään omaa tapaa tehdä asioita.
Tästä syystä itsenäisyysvaiheen huomaa usein selkeimmin siitä, että lapsi on ärtyisempi, piikikkäämpi, uhmakkaampi, jopa pilkkaava vanhempia kohtaan.
Mitä tehdä?
Lapsen uhmakkuus ja kiukuttelu voi saada vanhemman kiristämään sääntöjä entisestään saadakseen lapsen käyttäytymään paremmin. Usein helpotus tilanteeseen löytyy kuitenkin ihan päinvastaisesta toiminnasta.
Miten voi siis omalla toiminnalla tukea lapsen itsenäisyyskehitystä ja samalla vähentää uhmakkuutta?
Vastaus on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen: Tarjoa lapselle itsenäisyyttä eli vastuuta ja vapauksia!
Kokeile näitä:
- Lisää itsenäisyyttä: eli vastuuta ja vapauksia
- Lapsi voi esimerkiksi tehdä välipaljoa tai helppoja ruokia itsenäisesti
- Harjoitella kotona olemista yksin lyhyitä aikoja
- Saada oman kotiavaimen ja harjoitella sen käyttöä itsenäisesti
- Kulkea aikuisen määrittelemässä ulkoalueella itsenäisesti
- Saada kotitöistä oman toivomansa vastuualueen
- Oikeastaan mitä vain, mitä lapsi toivoo ja minkä voi turvallisesti toteuttaa.
- Lapsen itsenäisyyttä voi korostaa myös kunnioittamalla lapsen ajatuksia:
- Kysy lapsen mielipidettä yhteisiin asioihin
- Pyydä lapselta apua jonkin ongelman ratkaisuun
- Kehu lapsen hyviä ideoita
- Salli lapsen tunteet
- Kiukku ja ärtymys ovat tärkeitä apuvälineita susta irtautumiseen. Muista, että lapsi tarvitsee vähän etäisyyttä, jotta voi itsenäistyä
- Salli siis lapsen tunteet, vaikka loukkaavaa käytöstä ei tarvitsekaan sallia.
- Ymmärrän, että olet vihainen ja eri mieltä, ja se on täysin ok. En tykkää kuitenkaan siitä, että mulle huudetaan. Yritetäänkö jutella vielä rauhassa siitä, miten löydetään kompromissi?
- Käsittele omia kuningasiän herättämiä tunteitasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Sinullakin on oikeus tunteisiisi!
- Mikä tärkeintä: Kerro ja näytä, että oot lapsen puolella. Yhdessä selviätte tästäkin hienosti!
