Seuraajamme lähetti loistavia kysymyksiä tunnekasvatuksesta meidän Instagram-kanavalla ja nyt vastaan niihin! Kysymyksiä tuli valtavasti, joten artikkeli on jaettu kolmeen osaan!
Miten kehittää 10-vuotiaan kykyä kannatella itseään vaikeiden tunteiden kanssa?
Yksi parhaita keinoja tähän on kannatella 10-vuotiaan tunteita.
Lapsi oppii vuorovaikutuksessa ja se malli, mitä hän saa sinulta sisäistyy pikku hiljaa hänen omaksi toiminnakseen. Eli kun hän saa kokemuksia siitä, kuinka kannattelet hänen vaikeita tunteitaan, hän oppii tekemään sitä itsenäisesti.
Ensin yhdessä ja sitten yksin!
Lukuvinkki: Hyvän vanhemman salaisuus
Mitä tehdä, kun 2 v lapsi ei saa mitä haluaa/kielletään, niin alkaa purra itseään/tavaroita?
Lempeän jämäkkä puuttuminen niin, ettei lapsi voi satuttaa itseään/tavaroita, eli esim sylissä pitäminen niin, ettei lapsi pysty purra. ”Huomaan, että sua harmittaa hirveästi. En halua sun satuttavan itseäsi /rikkoa tavaroita. Mä autan sua.”
Jokin kehollinen keino harmituksen purkuun puremisen sijaan. Voisi toimia vaikka kevyt ravistelu: Nappaa lapsen käsistä ja ravistele häntä hellästi (!). Tämä pitää toteuttaa, kun vanhempi on rauhallinen, ettei tilanteeseen tule yhtään uhkaava tunnelma.
Ravistelu on rauhoittavaa ja lasta saattaa alkaa naurattaakin. ”Ravistellaan raivo pois”.
Miten tukea ja auttaa lasta, joka jännittää paljon esiintymistä esim. päiväkodin joulujuhlassa?
Kyseenalaistaisin tarvetta esiintyä. Esiintyminen on yksi tärkeä taito, mutta se voi alle kouluikäiselle aralle lapselle olla ihan liikaa, jolloin siitä ei välttämättä jää lainkaan voimaannuttavaa kokemusta vaan pelkoa tuleviin esiintymisiin.
Toisaalta voidaan miettiä, miten tilanteesta tulee lapselle turvallisempi. Saako hän esiintyä oman vanhemman sylistä /opettajan sylistä/kädestä/sivusta (ettei ole niin näkyvillä).
Tärkeintä on miettiä, miten lapsella on turvallinen olo. Jos se tulee siitä, että lapsi istuu esityksen ajan vanhemman sylissä sivussa, eikä laula mukana, mutta on kuitenkin lavalla, se vahvistaa hänen orastavaa ”esiintyjä-identiteettiään” paljon enemmän kuin pakokauhussa muiden mukana seisominen.
Tilanteen harjoittelu on siinä mielessä hankalaa, että usein se jännitys tulee yleisöstä ja yleisö tulee paikalle vasta kun on esiintymisen aika. Muuten harjoittelu yleensä toimii hyvin jännityksen ja pelon lievittäjänä.
Lapsi joustaa sisar/kaverisuhteissa jatkuvasti, ehkä pelkää konflikteja ja ei saa omaa ääntänsä kuuluviin leikeissä jne. Miten tukea?
Juttele lapsen kanssa siitä, että joustavuus on hieno kaveritaito ja tekee hänestä varmasti pidetyn leikkikaverin. Voi olla samaan aikaan joustava ja kertoa omista toiveistaan. On tärkeää, että kaikki saa sanoa oman mielipiteensä ja sitä kuunnellaan. Voidaan harjoitella sitä yhdessä, autan sua!
Anna lapselle valmiita sanoja, mitä hän voi sanoa muille. Esim. ”Sano näin: minä haluaisin mieluummin leikkiä tätä. Voidaanko vuorotella.”
Etenkin sisarussuhteissa vanhempi näkee tilanteita ja voi tulla lapsen avuksi sanoittamaan hänen toiveitaan, näkökulmiaan. Tällä tavalla lapsi oppii, miten sen voisi tehdä!
Jos joutuu kieltämään tai sanomaan napakasti, lapsi sanoittaa ”et rakasta mua”, vaikka pyritään kehumaan paljon ja kertomaan, kuinka ihana, rakas ja tärkeä hän on.
Tämä kuvaa hyvin sitä, miten meidän tunteet värittää meidän ajatuksia. Kun lasta harmittaa, juuri silloin hänestä tuntuu siltä, ettei hänestä välitetä. Rauhallisena hän varmasti tietää kuinka paljon häntä rakastetaan.
Tällaisissa tilanteissa vastaisin jotakin tämän tyyppistä: Huomaan, että sua harmittaa tosi paljon. Susta tuntuu, etten rakasta sua. Mä rakastan sua vaikka oon tässä asiassa eri mieltä.
4 v sanoo, että rakastaa vain isiä, eikä rakasta äitiä. Tätä jatkunut jo useampi kuukausi.
On normaalia, että lapsella tulee vaihe, jossa hän suosii toista vanhempaa. Kyseessä voi olla itsenäistymisen tuoma eriytyminen toisesta vanhemmasta (voi olla pelottavaa ottaa etäisyyttä molempiin vanhempiin samaan aikaan). Tai esim samastuminen samaan sukupuoleen. Tai nimenomaan vastakkaisen sukupuolen ihannointi.
Lapselle voi jutella tähän tyyliin: ”Sulla on lupa rakastaa meitä molempia samaan aikaan. Joskus toinen vanhempi voi tuntua läheisemmältä, eikä sekään haittaa, onhan isi ihana! Mä rakastan sua myös hurjasti”.
Muista kuitenkin, että lapsi rakastaa myös sinua yli kaiken, joten yritä olla ottamatta sanoja henkilökohtaisesti.
Hän raivoaa ”ei mua harmita, kun olen iloinen!!!!!” Tätä on ollut siitä asti, kun hän on osannut puhua.
Tämä on mielenkiintoista! Vaikuttaa olevan lapsen tapa torjua tunteitaan.
Koska tätä on jatkunut niin pitkään niin ehkä voi kokeilla olla sanoittamatta tunteita näissä tilanteissa, jotta vältytään lapsen vastareaktiolta.
Voidaan keskittyä ennemmin vain lohdutukseen kehollisesti. Tyylillä: ollaan hiljaa raivoavan lapsen äärellä, mennään hänen tasolleen ja osoitetaan elekielellä, että ollaan siinä hänen tukenaan. Jos lapsi sallii, niin otetaan syliin ja halitaan.
Ehkä voi yrittää myös tuoda tunteita sallivaa puhetta muihin tilanteisiin, kuten omien tunteiden sanoittamiseen. ”Hitsi mua harmittaa, kun tästä ruoasta ei tullut sellaista kuin toivoin. Mua saa harmittaa, se on täysin ok.” Tai vastaavalla tasolla vaikka puolison tai toisen lapsen tunteiden sanoittamista tämän lapsen kuullen.
Lukuvinkki: Fanni ja suuri tunnemöykky
Lapsi vaatii aikuisia pyytämään anteeksi, kun ollaan esim. pyydetty olla riehumatta pöydässä.
Lapsen kanssa hyvä harjoitella, missä tilanteissa anteeksipyytäminen on tärkeää.
Juttelisin tähän tyyliin: Sua ehkä harmittaa, kun me pyydettiin sua lopettamaan riehuminen. Ja haluaisit, että pyydetään anteeksi, että sulla tuli paha mieli? Ymmärrän. Mun mielestä anteeksipyytäminen on tärkeää silloin, kun tekee jotain väärin. Meidän perheen sääntöihin kuuluu, että syödään yhdessä rauhassa. Jos muistutan säännöstä, onko se väärin tekemistä? Ei musta. Jos huudan sulle siitä asiasta, onko se väärin? No se on mun mielestä väärin, ei toisille saa huutaa. Sitten mun pitäisi pyytää sulle anteeksi sitä, että puhuin sulle rumasti.
Jotenkin tätä soveltaen riippuen kuinka vanha lapsi on. 🙂 Ja todennäköisesti useampia toistoja aiheen ääreltä. Lisäksi voi sanoittaa sitä, että hän saa harmittaa, se on täysin ok.
Mitä tehdä, kun 4-5 v lyö, kun esim ei saa tahtoaan läpi?
Toistaisin useiden toistojen kautta kolmea vaihetta:
- Sen sanomista, että vihainen saa olla, lyödä ei saa.
- Fyysinen puuttuminen: älä anna lapselle tilaisuutta lyödä. Ohjaa sen sijaan myönteiseen keholliseen purkuun, esim. auta lasta ravistelemaan kehoa, tai ohjaa lasta työntämään sun käsiä vastaan lujaa.
- Empatia. Sanoita, että ymmärrät lapsen tunteita. Suakin harmittaa, jos asiat ei mee niin kuin sä haluaisit. Se on tosi ärsyttävää!
Lukuvinkki: Tunnekuohujen hallintaan
Kun lapsi kieltäytyy yhteydestä. Vastaa ihan sama. Miten toimia. En kai voi pakottaakaan. 8v.
Yritä sukeltaa lapsen maailmaan. Mitä lapsi tekee mieluiten? Lukee/pelaa tietokonetta/rakentelee/piirtää?
- Mene viereen ja vain ole siinä ja läsnä lasta varten
- Kysele kysymyksiä niin, että lapsi saa osoittaa osaamisensa asian äärellä
- Älä luo liikaa paineita yhdessäololle, pienetkin hetket voi olla tosi merkityksellisiä
- Vaali huumoria, leikkisyyttä, iloa. Niiden avulla on helpointa luoda yhteyttä lapsen kanssa
- Vaikka lapsi vastustelee, ilmesty systemaattisesti hänen lähelleen. Lupaan, että se tuntuu 100 prossaa lapsesta hyvältä, vaikka hän ei sitä näyttäisi.
Kiitos todella hyvistä kysymyksistä lapsen tunnetaitoihin liittyen!
Jatketaan vastaamista artikkelisarjan seuraavassa osassa!
