Vauvan tunnekasvatus

Vauvan tunnekasvatus on tunteiden hyväksymistä ja sanoittamista, kanssasäätelyä, lohduttamista ja tyynnyttelyä ja vauvan tarpeisiin vastaamista. Tunnekasvatus alkaa jo pienen vauvan kanssa, kun vanhemmat ja muut hoitajat vastaavat vauvan viesteihin, osoittavat empatiaa ja huolehtivat vauvasta.

Vauvan tunnetaidot kehittyvät askel kerrallaan

Vastasyntynyt vauva on vielä täysin riippuvainen aikuisen kanssasäätelystä: aikuinen kannattelee lasta, tyynnyttää ja lohduttaa ja auttaa kohtaamaan kaikki tunteet ja tarpeet. Vuorovaikutus lähimpien hoitajien kanssa on vauvan tunnekasvatuksen perusta.

Kun vauva kasvaa ja kehittyy, samalla lisääntyvät myös hänen mahdollisuutensa vaikuttaa itse ympäristöönsä ja säädellä sitä kautta tunnekokemuksiaan:

Pieni vauva voi kääntää pään pois jos ei pidä jostakin.
Tutin, rinnan tai peukalon imeminen on keino säädellä tunteita.
Vauva tarttuu käsillään häntä kiinnostaviin asioihin.
Liikkumaan oppinut vauva voi lähteä pois epämiellyttävästä tilanteesta, mennä kohti jotakin häntä kiinnostavaa tai pyrkiä syliin turvaa hakien.

Tässä tiivistyy tunteiden ydin: niiden tehtävänä on ohjata meitä pois epämiellyttävistä asioista kohti miellyttäviä asioita ja pitää meidät turvassa.

Vauvat ovat myös taitavia tarkkailemaan muita ihmisiä ja tekemään päätelmiä siitä, miten eri tilanteisiin tulisi reagoida. Onko tämä turvallista, pelottavaa tai innostavaa?

Eroahdistuskausi on osa vauvan kehitystä. — *Eroahdistuskaudet kuuluvat vauvan kehitykseen. Kuvitus: Larissa Saloranta*

Usein vauvavuoden lopulle ajoittuva eroahdistuskausi kertoo niin ikään tunne-elämän kehittymisestä: Vauva ymmärtää, että hän on vanhemmistaan erillinen yksilö, mikä aiheuttaa ahdistusta, kun joudutaan eroon. Mitä jos minulle tärkein ihminen ei palaakaan? Niinpä vauva ottaa kaikki omaksumansa keinot käyttöön eron hetkellä: takertuu ja itkee.

Jokaisella vauvalla on oma yksilöllinen temperamentti. Temperamentti kertoo muun muassa siitä, kuinka voimakkaina lapsi lähtökohtaisesti kokee tunteet ja kuinka herkästi ne heräävät.

Vauvan tunnekasvatus on tarpeiden kohtaamista

Ihmisen käyttäytymistä ohjaavat tunteet, jotka ovat heränneet jostakin tarpeesta. Imurin kova ääni tai vanhemman “katoaminen” huoneesta aiheuttavat turvattomuuden kokemuksen, joka herättää pelon tunteen ja saa vauvan käyttäytymään tavalla, joka auttaa kohtaamaan tarpeen turvaan. Vauva esimerkiksi itkee tai pyytää syliin.

vauvan tunnekasvatus helpottuu, kun ymmärtää, että käytöstä ohjaavat tunteet ja tarpeet — *Vauvan tunnekasvatus helpottuu, kun ymmärtää, että käytöstä ohjaavat tunteet ja tarpeet.*

Kun ymmärrämme, että lapsen käyttäytymisen taustalla on aina jokin tunne, jota ohjaa tarve, meidän on mahdollista nähdä käyttäytymisen taakse ja ymmärtää, mitä lapsi juuri siinä hetkessä tarvitsee.

Meille kaikille yhteisiä tarpeita ovat:

Kehotarpeet – onko kehossani mukava vai epämukava olo?
Turvatarve – olenko turvassa vai uhattuna?
Yhteystarve – olenko tärkeä ja rakastettu?
Arvostustarve – onko minulla väliä?
Itsenäisyystarve – olenko itsenäinen toimija omassa elämässäni?

Ei ole mahdollista tai edes tarkoituksenmukaista toimia siten, että tarpeet olisi jatkuvasti tyydytettyinä. On ihan ok suuttua, jos ei saa haluamaansa (vaje itsenäisyystarpeessa) tai olla surullinen, kun vanhempi lähtee töihin (vaje yhteystarpeessa). Voimakkaat tunteet eivät ole lapselle haitallisia. Päinvastoin tunteiden kokeminen turvallisesti yhdessä aikuisen kanssa kasvattaa lapsen psyykkistä selviytymiskykyä. Kuitenkin näissäkin tilanteissa on hyödyllistä ymmärtää, mistä lapsen käytös johtuu, jotta osaisi suhtautua lapseen empaattisesti.

Muista, että nämä tarpeet koskevat yhtälailla myös aikuisia!

On ymmärrettävää, että pikkulapsiaika koettelee kaikkia tarpeita. Voi olla vaikea huolehtia edes omasta säännöllisestä ruokarytmistä tai vessakäynneistä, puhumattakaan ystävyyssuhteiden tai parisuhteen vaalimisesta tai omien harrastusten mahduttamisesta arkeen.

Nämä tarpeet eivät kuitenkaan katoa sillä hetkellä kun ihmisestä tulee vanhempi. Yksi syy vanhempien uupumiseen voi olla omien tarpeiden systemaattinen sivuuttaminen.

Jo asian tiedostaminen on tärkeä askel siihen, että pystyisi pikkuhiljaa rakentamaan arkea, jossa omat tarpeet on huomioitu riittävällä tavalla.

Jo vauvat kokevat ja ilmaisevat perustunteita

Ihan pienellä vauvalla tunteet ovat eriytymättömiä, epämääräisiä kehollisia kokemuksia. Hiukan yksinkertaistaen voisi sanoa, että vauvat kokevat hyvää oloa tai pahaa oloa. Kielteiset tunteet koetaan kokonaisvaltaisena pahana olona.

Vauvan tunnekasvatus on kaikenlaisten tunteiden kohtaamista. — *Jo vauvat kokevat perustunteita. Kuvitus: Larissa Saloranta*

Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana tunnekokemukset alkavat eriytyä perustunteisiin. Jokaisella perustunteella on oma tärkeä tehtävänsä.

Ilo on palkinto, joka kertoo, millaisista asioista pidämme.
Suru auttaa hakemaan lohdutusta muilta ja kertoo, mikä on meille tärkeää.
Viha auttaa puolustautumaan, kun omia oikeuksia tai arvoja on loukattu.
Pelko pitää meidät turvassa.
Hämmästys kertoo, että jotakin yllättävää tai poikkeavaa tapahtuu.
Inho auttaa suojautumaan vaarallisilta asioilta, kuten pilaantuneelta ruualta.

Vauvan tunnekasvatus noudattelee tunnekäsittelypolkua

Tunteet kuuluvat jokaiseen päivään. Jotkut tunteet menevät nopeasti ohi kuin itsestään, toiset kasvavat tunnekuohuksi. Jokainen tunne menee kuitenkin ajallaan ohi. Vanhemman ei tarvitse ratkoa vauvan tunteita pois, vaan auttaa niiden käsittelemisessä.

Vauvan tunnekasvatus noudattelee tunnekäsittelypolun askeleita:

Tunteen salliminen kuvaa tunteet hyväksyvää aennetta.
Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen on tunteiden sanoittamista ja kehollisten reaktioiden kuvaamista.
Tunteen sääteleminen on sylissä pitämistä, silittelyä, empaattista puhetta ja rauhallista kehonkieltä.
Ongelmanratkaisu on tarpeen kohtaamista: turvan tai läheisyyden tarjoamista, leikittämistä, vaipan vaihtamista, levon mahdollistamista ja syöttämistä.