Saako lapselle suuttua?

Saako lapselle suuttua vai pitäisikö joka tilanteessa pysyä rauhallisena?

Kasvatusoppaissa ja vanhemmuutta käsittelevissä teksteissä törmää aina samaan asiaan: aikuisen olisi pysyttävä rauhallisena lapsen kiukutellessa tai raivotessa.

Rauhallisena pysyminen on todella monen vanhemman kompastuskivi, mutta vaatimus saattaa aiheuttaa myös hämmennystä – onko siis tarkoitus, ettei aikuinen ikinä näyttäisi mitään tunteitaan ja antaisi vaan lapsen raivota?

Tästähän ei kuitenkaan ole kysymys.

Vanhemman tunteet saavat näkyä ja ne ovat täysin hyväksyttäviä! On sekä vanhemman hyvinvoinnin että lapsenkin kannalta tärkeää, että vanhemmalla on lupa näyttää tunteitaan.

Miten suuttua lapselle rakentavammin?

Erityisesti pieni, alle kouluikäinen lapsi on oman tunteidensäätelynsä (sen, miten voimakkaita tunteet ovat) kanssa vielä paljon aikuisen varassa.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsen ollessa kiukkuinen / surullinen / peloissaan, hän tarvitsee aikuisen apua rauhoittuakseen.

Mikäli aikuinen ei ole rauhallinen, ei lapsenkaan rauhoittuminen onnistu. Vanhemman hermostuminen harvemmin myöskään auttaa varsinaisesti ratkaisemaan tilannetta.

Kuten sanottu, ei tarkoitus ole kuitenkaan kasvattaa lasta kivikasvoisena viilipyttynä, joka ei ikinä hermostu tai näytä tunteitaan. Tunteet kuuluvat elämään!

Olennaista on, etteivät vanhemman tunteet toistuvasti voimistuisi hallitsemattoman rajuiksi, sillä tämä on lapselle (ja vanhemmalle itselleenkin!) pelottavaa. Tällaista tunteidenhallintaa lapsikin opettelee maatessaan selkä kaarella eteisen lattialla.

Sen sijaan, että syyllistyt jälleen kerran yhdestä hermostumisesta, mieti sen sijaan, mikä olisi teidän perheessänne toivottava tapa suuttua. Suuttumisia kun nyt kuitenkin väistämättä tulee joka perheessä eteen!

Joissakin perheissä esimerkiksi ääntä korotetaan herkästi ja se on kaikille perheenjäsenille OK. Joissakin perheissä huutamista taas ei pidetä hyvänä tapana osoittaa suuttumusta.

Se, että pohdit teidän perheeseenne sopivia tapoja osoittaa suuttumista, auttaa sekä tunteiden ilmaisemista ja säätelemistä harjoittelevaa lasta että sinua itseäsi.

Kun huomaat seuraavan kerran hermojesi kiristyvän lapsesi käyttäytyessä ärsyttävällä tavalla, kokoa kaikki tahdonvoimasi ja sano esimerkiksi ”minua rupeaa nyt todella suututtamaan käytöksesi” sen sijaan, että pinnistelisit yrittäen pysyä rauhallisen – niin kauan kunnes todella menetät malttisi. Itse asiassa kannattaa alkaa tarkastella omasta kehostaan viestejä siitä, milloin huomaat, että sinua alkaa ärsyttää – edes pikkuisen – ja mainita jo siitä lapsille. ”Mulla on tosi kuuma ja huomaan, että mua alkaa ärsyttää”. Kun sallit tunteesi itsellesi ja kerrot niistä myös muille, on hyvin todennäköistä, etteivät ne samalla tavalla pompsahda enää nollasta sataan.

Kun seuraavan kerran mietit, saako lapselle suuttua, muista, että sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi. Sinun ei tarvitse suojata lasta siltä, että hän huomaisi sinun suuttuvan hänelle. On tervettä, että lapsi näkee minkälaisia reaktioita hänen käytöksensä ja valintansa saavat aikaan muissa ihmisissä.

Vielä parempaa on, jos lapsi näkee samalla mallia siitä, miten vaikeitakin tunteita voi säädellä niin, etteivät ne hallitse sinua vaan sinä hallitset niitä.

Pohdittavaksi: Miten teidän perheessänne on sopivaa osoittaa suuttumusta?

Kirjavinkkejä suuttumuksen hallintaan