Pitääkö sukulaisia halata? Entä jos saadut lahjat eivät miellytä? Jouluun liittyy paljon odotuksia sekä totuttuja tapoja ja perinteitä: miten asiat kuuluu tehdä ja kuinka on kohteliasta tai sopivaa käyttäytyä? Lapsi tulee kuitenkin joulunviettoonkin kaikkine tunteineen. Välillä tämä saattaa synnyttää yhteentörmäyksiä.
Tässä vinkit kolmeen kimuranttiin tilanteeseen!
1. Entä jos lahja ei miellytä?
Lapsi saa sukulaiselta lahjan, johon on syystä tai toisesta pettynyt. Miten toimia tunnekeskeisesti tilanteessa: antaa lapsen tunteelle tilaa ja ottaa samalla muut huomioon?
Yksi toimiva tapa voisi olla ennakointi. Kerro lapselle jo etukäteen ennen joulua, että aina ei välttämättä saa sellaista lahjaa, jonka olisi toivonut. Kerro, että lapsella on lupa olla pettynyt saamaansa lahjaan. Kuitenkin lahjan antaja on yrittänyt parhaansa tuodakseen hänelle iloa.
Voitte miettiä yhdessä, miten lapsi voisi sanoillaan tai teoillaan ilmaista kiitoksen siitä, että häntä on haluttu ilahduttaa. Lapsi voi esimerkiksi kiittää lahjasta, ja kotimatkalla voitte jutella siitä, mitä lapsi tunsi avatessaan lahjan ja miksi.
Tällaista tunteen ilmaisemisen ja käsittelemisen siirtämistä parempaan hetkeen voi kutsua viivästetyksi tunnekäsittelyksi.
2. Pitääkö aina sanoa kiitos?
Kuten kunnon psykologilla aina, mulla on tähän kaksi mielipidettä: toisaalta ja toisaalta.
Toisaalta kyllä: Kiitoksen sanominen osoittaa kunnioitusta lahjan antajaa kohtaan ja on tärkeä ihmissuhdetaito.
Kiittäminen voi kuitenkin unohtua vaikkapa sen vuoksi, että lapsi on niin keskittynyt uuteen ihanaan leluunsa. Silloin perinteinen “Mitäs sanotaan?” voi olla ihan toimiva muistutus.
Toisaalta kiittäminen ei välttämättä vaadi sitä, että lapsi sanoo juuri siinä hetkessä sen sanan kiitos.
Helposti näissä tilanteissa päädytään valtataisteluun: aikuinen vaatii yhtä ja lapsi haluaa tehdä toisin. Tosiasiahan on, että lasta ei voi pakottaa sanomaan yhtään mitään. Hampaiden välistä mutistu tai kiukulla tiuskaistu kiitos tuskin tuntuu vastaanottajasta kovin hyvältä.
Jos osaa jo aavistaa, että lapsi ei edes pyynnöstä sano kiitos, voi valtataistelun tai vaatimisen sijaan kokeilla mallintamista eli puolesta kiittämistä: “Kiitos, onpa tosi huomaavainen lahja!” Lahjan antajalle voidaan myös tehdä kiitoskortti tai lähettää kiitosviesti myöhemmin.
Ja vielä bonus: Lapsen kanssa kannattaa jo etukäteen käydä läpi lahjojen antamisen etikettiä ja muistuttaa, milloin kiitos on paikallaan.
3. Pitääkö sukulaisia halata?
Esimerkkitilanne: Juhlissa sukulaiset haluavat halata lasta ja pitää sylissä. Lapsi ei tunne oloaan mukavaksi. Miten tukea lapsen rajoja JA tukea lapsen vuorovaikutusta muiden kanssa?
Pohjimmiltaan kyse näissä tilanteissa on siitä, että sukulaiset haluavat tuntea yhteyttä lapsen kanssa. Harvat lapset kuitenkaan haluavat halata tai olla sylissä ENNEN kuin tuntevat yhteyden toisen kanssa.
Mieti jo etukäteen muutama keino, joilla tiedät lapsen lämpenevän vuorovaikutukseen. Esimerkiksi:
- Puheenaihe, josta lapsesi mielellään kertoo.
- Peli, jota lapsesi mielellään pelaa.
- Pussukka, jonka sisältöä lapsi mielellään esittelee.
Ottakaa nämä “jäänmurtajat” mukaan juhliin ja auta lasta ottamaan kontaktia muihin niiden avulla!
Vastaus kysymykseen ”Pitääkö sukulaisia halata?” on kuitenkin selkeä: ei ole pakko. Lapsen rajojen kunnioitukseen kuuluu kuitenkin se, ettei hänen tarvitse koskea muita jos ei halua. Voitte miettiä siihenkin muita keinoja, jotka on lapselle mieluisia: vilkutus, yläfemma…
Kun olet lapsesi puolella nyt niin hän oppii vetämään rajoja itse myöhemmin.
